Tiedän, että menen nyt reippaasti asioiden edelle, mutta minkä mahtaa kun sisustushammasta kolottaa. Oikeastaan pitäisi suunnitella pistorasioiden ja valojen paikkoja, mutta paljon mielenkiintoisempaa on paneutua värien maailmaan.
Olohuone, ruokailutila ja keittiö muodostavat yhden ison kokonaisuuden. Tilaan tulee laattalattia suurista peräti 60 x 120 laatoista. Itse asiassa en tiennyt sellaisia olevan olemassakaan, ennen kuin Maarit esitteli ne minulle. Suurten laattojen etu on, että saumoja on minimaalisen vähän.
Suuret pinnat näyttävät myös tyylikkäiltä. Olemme ajatelleet, että kaikki talon lattiat olisivat samaa materiaalia. Toistaiseksi tuo päätös on pysynyt.
Seinämateriaali on taas aiheuttanut pienimuotoisen kriisin. Minua epäilyttää kovasta laittaa kaikki seinät hirsipaneelista, kun Jouni taas on ehdottomasti sen kannalla. Koska hirsitalo. Asiasta on kiistelty jo useaan otteeseen.
Tällä hetkellä olen suostuvainen, mutta vain sillä ehdolla, että paneelit maalataan valkoisiksi ja vieläpä niin, että puu ei kuulla yhtään läpi. Ai että miksikö? No, olen parikymmentä vuotta katsellut kuultovalkoisella maalattuja puuseiniä, josta puun keltainen paistaa läpi. Nyt riittää. Uudessa kodissa värit saavat olla mahdollisimmat neutraalit.
Lattian osalta olen päätynyt (toistaiseksi) vaalean harmaaseen laattaan, jonka kaveriksi puhtaan (läpikuultamattoman ) valkoiset seinät sopii. Olemassa olevat huonekalutkin ovat pääasiassa valkoisia. Jottei olla ihan aneemisia, väriä tilaan tulee lukuista Iittala Kivi-lyhdyistä, tyynyistä, Aalto-maljakoista ja muista sisustusesineistä.
Ruokapöytä on teetetty puusepällä (Puuartisti Joensuusta), jonka työnjälkeä voi kehua estoitta. Tosin parempi olisi jättää kehumatta, sillä firman suosion myötä meidän tilaustöiden aikataulu pitenee. Ruokapöytämme on punatammea ja siinä on Hayn valkoiset metallijalat. Jossain aikataulussa jalat kyllä vaihdetaan, sillä iskemme niihin Jounin kanssa liian usein varpaitamme.
Pikkuisen kutkuttaa laittaa kaiken neutraalin ja harmonisen sisustuksen vastapainoksi jotain vanhaa ja raihnaista. Olisiko sohvapöytä vanhoista puupölkyista koottu ihanuus vai laitetaanko takkapuut säilytykseen ikivanhaan rautapataan, jonka aikoinaan löysin romukaupasta?