Ostimme kesämökin elokuussa 2013, kun meidän unelmien mökki läheltä kotia tuli myyntiin. Mökki oli hyvässä kunnossa ja remontoitu sisätiloiltaan juuri meidän makuumme. Koska oma kädenjälki piti saada heti mökkiin, uudistimme saunassa lauteet sekä vaihdoimme huussin biokäymäläksi. Lisäksi rakensimme pihaan pation, josta on sittemmin vuosien varrella tullut koko mökkielämän keskipiste.
Mökin sisällä ei koko aikana ole tehty mitään muutoksia. Aikaa myöten kuitenkin huomasimme, että mökin alkuperäinen avotakka lämmittämisen sijaan ennemminkin viilensi tupaa. Ainakin heti, kun tuli vaimeni, alkoi tulla vedon tunnetta. Lisäksi tiilitakan tummanpuhuva punainen häiritsi visuaalista silmää.
Suunnittelimme takan vaihtoa pienempään useita vuosia. Etsimme sopivaa vaihtoehtoa kevyistä kamiinoista, mutta vähän arvelutti, että onko ne turvallisia pienessä tilassa, jossa helposti voi liikkuessaan joutua kosketuksiin kuuman pinnan kanssa.
Kesällä 2020 Koronan laittaessa koko maailman sekaisin, vietimme mökillä aikaa yhteensä kahdeksan viikkoa. Reissasimme mökin ja kodin välillä viipyen aina kussakin paikassa reilun viikon verran. Koska syksyn tullen näytti siltä, että tilanne maailmalla ja Suomessa ei näytä palavaan entiseen, tulisimme jatkossakin oleilemaan mökillä myös kylmillä säillä.
Siitä saimme kimmokkeen tehdä mökille lämpöremonttia. Mökin ikkunat olivat alkuperäiset ja niitä ei edes saanut kunnolla kiinni. Ovikin falskasi ihan reilusti. Ja sitten se avotakka – sieltä piisistä puhalsi kylmää ilmaa viilentäen tupaa.
Mökkinaapuri oli vaihtanut omaan mökkiinsä ikkunat edellisenä vuonna ja me päätimme tehdä samoin. Koska ikkunanvaihdosta tulee melkoinen sotku, oli ainoastaan järkevää tehdä takanvaihto samaan aikaan ja siivota jäljet sitten kerralla.
Kun päätös lämpöremontista oli tehty, piti ryhtyä tositoimiin. Ikkunoiden valinta oli helppo – tietenkin ottaisimme samat kuin naapurilla. Sen sijaan takan kanssa piti tehdä vähän töitä. Selasin vaihtoehtoja netistä ja yritin löytää meille sopivan vaihtoehdon. Pakko myöntää, että etsimisessä mentiin pitkälti ulkonäkö edellä. Olin jo päättänyt, että haluan tuoda mökkiin lisää valoa ja halusin siksi valkoisen takan.
Tulikiven sivuilta bongasin kauniin kiertoilmatakan, jossa oli varaavat vuolukivielementit. Se vaihtoehto tuntui meille parhaimmalta. Tuumimme mieheni kanssa, että meille takka on pääasiallisesti tunnelmantuoja ja haluamme käyttää sitä myös kesäaikaan, ilman että mökki tulee tukahduttavan kuumaksi.
Uunimestari Esa Eronen tuli paikanpäälle katsomaan miten takanvaihto voitaisiin tehdä jouhevasti. Keskustelimme myös eri malleista ja niiden sopivuudesta mökillemme. Päädyimme yhdessä tuumin Tulikiven Lako-kiertoilmatakkaan valkoiseksi pinnoitettuna.
Tilasin takan vielä samana päivänä ja toimitus saatiin järjestymään reilun kahden viikon päähän samalla viikolle, jolloin ikkunoiden piti saapua. Organisoin aikataulut siten, että pystyimme itse olemaan paikalla remppaviikon ajan. Vuokrasimme läheltä mökin yöpaikaksi, jotta operointi mökillämme onnistui ketterästi.
Toimitusta odottaessamme tyhjensimme mökin pikkutavarasta ja suojasimme kaikki huonekalut muovein. Jälkeenpäin saimme kiitosta hyvin tehdystä suojauksesta ja kyllähän se kummasti nopeutti siivousta, kun remontti sittemmin valmistui.
Aikataulujen organisointi meni lähes täydellisesti. Uunimestari kävi purkamassa vanhan takan, rakentamassa piisin loppuun ja slammaamassa seinän sovitusti perjantaina. Hän myös vei kaiken kertyneen tiilijätteen kierrätykseen. Ripeää ammattiosaamista.
Pientä sydämentykytystä aiheutti kuljetusliikkeen soitto maanantaiaamuna, kun odottelimme takkaa ja ikkunoita saapuvaksi. Kuljetusliikkeen toimistolta sanottiin iloisesti, että tilaamani tuotteet tulevat keskiviikkona, kun mökkimme suunnalla on muitakin toimituksia.
Kerroin ystävällisesti, mutta napakasti, että ”meillä odottelee neljä ukkoa nostaakseen takan ja ikkunat paikoilleen, joten hopi, hopi nyt pistätte tavarat kyytiin ja ajelette meille päin.” Niinhän sitten kävikin. Parin tunnin päästä toimitus saapui perille ihan aikataulussaan.
Takka toimitettiin hyvin paketoituna yhdessä osassa. Tuo takkainsertti painoi kuitenkin 150 kiloa ja sen siirtämiseen mökin sisälle vaadittiin vähän erikoiskalustoa. Uunimestari Esa ja uunimyyjä Pekka Lukin olivat pyytäneet avuksi Muuttofirman nuoret miehet, joilla oli mukanaan ns. kiipijä, jolla raskaita tavaroita voitiin siirtää ilman ongelmia rappusissa.
Kiipijän avulla herrat kuljettivat takan mökin edustalle ja siitä portaita pitkin sisälle. Minua jännitti eniten kestääkö 40 vuotta vanhat portaat painavaa taakkaa, mutta kaikki meni ihan hienosti, eikä edes ahdas lasinen oviaukko saanut vaurioita. Suoritus oli kyllä ihan kymmenen pisteen arvoinen.
Uunimyyjä Pekka urakoi kantamalla kaikki vuolukiviset varaavat elementit sisälle silla aikaa, kun uunimestari asemoi takan vaakasuoraan ja asensi savuhormin. Lopuksi he yhdessä nostivat vuolukivet paikoilleen ja asennus oli valmis.
Seuraavana aamuna pintakäsittelijä Minna Nevalainen aloitti takan pinnoittamisen. Sinällään vuolukivi olisi voinut jäädä sellaiseksi, mutta koska olin jo pitkään unelmoinut nimenomaan valkoisesta takasta kivi pinnoitettiin toiveeni mukaisesti. Ennen pinnoitteen levittämistä Minna tiivisti saumat. Sen jälkeen hän käsitteli takan erikoispinnoitteella kolmeen kertaan odottaen aina välillä vanhan kerroksen kuivumista. Koska meillä oli samanaikaisesti käynnissä ikkunoiden vaihto, Minna avusti odotusaikana maalaamalla ikkunoiden reunojen peitelautoja.
Minä ihailin ammattilaisen kädenjälkeä jo työskentelyvaiheessa. Mutta erityisesti sitten, kun takan pinnoite valmistui ja suojat poistettiin, lopputulos oli hurmaavan kaunis. Kaikkiaan takan vaihto vei vain kolme työpäivää. Ensimmäisenä päivänä oli vanhan takan purku, toisena uuden kokoaminen ja kolmantena takan pinnoitus. Kerrassaan tehokasta toimintaa.
Pinnoitteen piti kuivaa viikon verran ennen kuin takkaan sai sytyttää oikeat tulet. En kuitenkaan jaksanut odottaa niin kauaa, vaan heti seuraavana päivänä laitoin takan sisään kynttilän, jotta pääsisin oikeaan fiilikseen. Iltahämärässä kynttilän valaisema takka näytti upealta.
Pari viikkoa myöhemmin palasimme mökille suurin toivein. Takan edusta oli saanut laatoituksen vuolukivisestä mosaiikkilaatasta. Takkamestari oli poissaolomme aikana käynyt viimeistelemässä seinän ja asentamassa laatat lattiaan. Olimme jättäneet hänelle avaimet, joten kaikki hoitui, vaikka itse emme paikalla edes käyneet.
Saavuimme mökille sinisen hetken aikoihin. Jännitys oli korkealla. Ulkona lämpömittari oli 10 asteen tienoilla ja sisällä patterit oli säädetty 15 asteeseen. Mökin sisällä odotti iloinen yllätys: takka, seinän slammaus ja lattialaatat olivat valmiit, lisäksi takkamestari oli siivonnut jälkensä ja mökki oli valmis käytettäväksi. Tietenkin takkatulet oli saatava heti.
Takan ensimmäinen sytytyskerta hieman pohditutti. Vetääkö piisi hyvin, savuttaako sisään, mahtuuko puut takkaan? Meillä oli valmiina kuivia koivuklapeja ja siitä huolimatta, että koivua ei suositella poltettavaksi takoissa (koska tuohesta tulee paljon savua) päätimme käyttää niitä. Tuli syttyi ensiyrittämällä. Piisi veti hyvin ja tuli paloi kauniilla liekillä. Tarkkailimme takkaa herkeämättä, mutta savu pysyi takan luukun sisäpuolella ja poistui piipun kautta ulos. Ihan kuten oli tarkoituskin.
Takan päällä on pyöreä ilman ulostuloaukko, jossa reiällinen metallisuoja. Jotakuinkin heti, kun tuli oli sytytetty, aukosta alkoi virrata lämmintä ilmaa. Myös takan luukusta hohti lämpöä tilaan. Tunne oli aika erikoinen, sillä myös vanhasta avotakasta hohti lämpöä, mutta samanaikaisesti tuntui, että huoneessa vetää. Nyt vedon tunne oli poissa ja lämpö hehkui myös huoneen perälle.
Tulessamme sisään mökin lämpö oli 15 astetta. Lämpötila nousi nopeasti ja pari tuntia myöhemmin se oli jo 23 astetta. Takan seinissä olevat vuolukivet olivat lämmenneet ja pysyivät lämpöisinä seuraavaan aamuun saakka, vaikka jätimme turvallisuussyistä savupellin auki koko yöksi.
Nyt voimme rehellisesti todeta, että tämä takka oli nappivalinta meille. Koska tässä Tulikiven Lako-mallissa on metallisisäosa ja vain pinta vuolukiveä, lämpöä tulee nopeasti mutta samalla vapautuu hitaasti vuolukivestä.
Meille puolivaraavuus on vain plussaa. Haluamme polttaa takassa tulta myös kesällä ja saada näin tunnelmaa, mutta ilman, että tuvasta tulee tukahduttavan kuuma. Lisäksi takan iso kolmeen suuntaan antava luukku on todella kaunis. Ainoa asia mikä harmittaa: miksi odotimme seitsemän pitkää vuotta, ennen kuin saimme takan vaihdettua.
Katso videolta miten remppa sujui.
Tulikiven Lako kiertoilmatakka
Leveys 820 mm
Syvyys 565 mm
Korkeus 1840 mm
Paino 720 kg