Viimeiset neljä kuukautta olen kerännyt ideoita sisustukseen. Olen tallentanut tietokoneelle netistä keräämiäni kuvia eri teemojen mukaisiin kansioihin. Kuvia on kertynyt sadoittain.
Uuden kodin rakentamisessa on se hyvä puoli, että kaiken voi suunnitella alusta alkaen sopimaan yhteen. Mutta se on myös kaikkein hankalin asia uuden rakentamisessa. Sisustusmaailma on nimittäin loputon.
On vaikea päättää mistä suunnittelun aloittaa ja mitä tyylisuuntaa lähtee rakentamaan. Etenkin kun tykkää hyvin monenlaisista väreistä, muodoista ja tyyleistä.
Minusta olisi aika jännää sekoittaa pakkaa yhdistämällä ultramoderniin sisustukseen jotain vanhanaikaista ja kulunutta. Pelkistettyyn jotain krumeluuria. Valkoiseen jotain värikästä. Suunnitelmat muuttuvat lähes päivittäin, joten vain aika näyttää mihin lopulta päädymme.
Olen fiilistellyt etsimällä kuvia kauniista kasveista. Eteläiselle terassille paistaa aurinko koko päivän (silloin kun aurinko paistaa). Haluaisin luoda terassista merellisen keitaan istuttamalla ruukkuihin erilaisia heinäkasveja. Rakennuttaja Maaritille on hortonomin koulutus, joten hän varmasti auttaa valitsemaan menestyvät kasvit.
Olen muuten asunut yli puolet elämästäni järvisessä maisemassa ja meri-sanan käyttö vähän ontuu. Edelleenkin, kun alan kertomaan, että ikkunat avautuu veden suuntaan niin puhun järvinäkymistä.
Vuosia, jopa vuosikymmeniä, sitten asuin hetken aikaa Uudessakaupungissa aivan meren rannalla. Silloin kävimme työkavereitten kanssa pitkiä kiistoja meren ja järven eroista. Meren äärellä kasvaneet väittivät kiven kovaan meriveden olevan sinistä ja järviveden ruskeaa. Järvi-ihmiset taas inttivät järviä sinisiksi ja merta vihreäksi. Kiista odottaa edelleen puolueetonta ratkaisua.
